Vuoden turhake -kilpailu nostaa ympäristöasiat esille

Ympäristöasioiden huomioonottaminen on tärkeää
Lähde: Pixabay

Suomen Luonto -lehti järjestää vuosittain humoristisen ”Vuoden turhake” -nimisen kilpailun. Kilpailussa ihmiset saavat ehdottaa erilaisia esineitä, asioita tai ilmiöitä, joiden joukosta valitaan yksi voittaja, jolle myönnetään “Vuoden turhake” -titteli. Tässä kilpailussa voittaminen ei kuitenkaan ole välttämättä millään tavalla positiivinen asia.

Turhake on uudissana, joka on ilmestynyt suomen kieleen viime vuosien aikana. Kyseisellä sanalla tarkoitetaan esinettä tai ilmiötä, joka on käytännöllisesti katsoen joko tarpeeton, täysin hyödytön tai yksinkertaisesti turha. Siitä nimi: turhake.

Huumorimielisestä nimityksestä huolimatta tämä kilpailu tuo esille kaksi vakavaa ongelmaa: ihmisten materialistisesta elämäntavasta johtuvan liikakuluttamisen ja välinpitämättömyydestä johtuvan ympäristön saastuttamisen erilaisten maatumattomien tuotteiden muodossa. ”Vuoden turhake” -kilpailun voittaja on yleensä hyödyttömyytensä lisäksi ominaisuuksiltaan niin ikään luontoa todella paljon kuormittava. Esimerkiksi muovia sisältävät tuotteet ovat suureksi vaaraksi ympäristölle, luonnonvaraisille eläimille sekä vesistöille. 

Suomen Luonto -lehden mukaan Vuoden turhakkeeksi voi ehdottaa hyödyttömien asioiden lisäksi myös häiritseviä tai käsittämättömiä asioita; skaala on siis varsin laaja. Ehdotuksia onkin tänä vuonna tullut jo useita, ja ne ovat vaihdelleet 3D-tulostimesta aina päivittäiseen lihansyöntiin. Sallittujen ehdotusten joukosta ovat poissuljettuja ainoastaan yksityishenkilöt, yritykset sekä aikaisemmin ”Vuoden turhake” -tittelin voittaneet asiat. Suomen Luonto -lehti ottaa vastaan ehdotuksia kilpailuun lokakuun loppuun saakka. Kilpailu järjestetään tänä vuonna jo 19. kerran; ensimmäisen kerran ”Vuoden turhake” julkistettiin vuonna 2000.

Menneitä ja tulevia turhakkeita

Vessanpöntöstä huuhtoutuvat vessapaperirullat
Lähde: Pixabay

Aikaisempina vuosina “Vuoden turhake” -nimikkeen ovat saaneet muun muassa hajustetut muovipussit, vessanpöntöstä huuhdottavat vessapaperihylsyt, pantittomat pullot, turkikset ja ilotulitteet sekä muoviset kananmunille tarkoitetut kupit. Kaikki nämä tuotteet kuormittavat luontoa sinne joutuessaan, eivätkä tuotteisat juurikaan koidu iloa ihmisten jokapäiväiseen elämään.

Turkikset ovat ongelmallisia tuotteita myös eettisestä näkökulmasta. Niille ei lisäksi ole käytännössä enää nykyään tarvetta, koska muista luonnonmateriaaleista valmistettuja vaatteita on kaikkien saatavilla. Turkikset ovat nykyään lähinnä muinaisjäänne ajoilta, jolloin niiden käyttö oli muiden vaihtoehtojen puutteessa tarpeen.

Viime vuonna Vuoden turhakkeesi nimettiin fleece-vaatteet. Fleece-vaatteet valmistetaan polyestereihin kuuluvasta fleece-kankaasta. Useissa tutkimuksissa on todettu näistä lämpimistä, varsinkin ulkoilua harrastavien suosiossa olevista vaatteista irtoavan pesukoneessa yhden pesun aikana jopa 200 000 palaa mikromuovia. Mikromuovia ei pystytä pienen kokonsa vuoksi vielä suodattamaan pois vedestä, vaan se päätyy lopulta vesistöihin. Vesistöissä mikromuovi kasvattaa entisestään jo olemassa olevia muovilauttoja sekä kerääntyy muun muassa kaloihin, ja näin ollen päätyy myös ihmisten ravintoon. Kyseessä on siis erittäin haitallinen materiaali, jonka käyttö pitäisi lopettaa.

Tänä vuonna “Vuoden turhake” -nimityksen julistaminen on vielä edessäpäin, ja monet ovatkin spekuloineet mikä tuote tulee kyseisen tittelin saamaan. Perinteiset kivijalkakasinot voitaisiin myös asettaa ehdolle ”Vuoden turhake” -kilpailuun, sillä nettikasinossa pelaaminen on niitä paljon ympäristöystävällisempi vaihtoehto.

Kasvissyönti vähentää ympäristöjalanjälkeä

Maito- ja lihakarja tuottaa metaania
Lähde: Pixabay

Oxfordin yliopiston suorittaman valtavan suurtutkimuksen mukaan kasvisruokavalio on tehokkain keino vähentää ympäristöjalanjälkeä. Tutkimuksen mukaan olisi mahdollista vähentää maapallon viljellyn pinta-alan kokoa neljäsosaan nykyisestä, jos ihmiset lopettaisivat liha- tai maitotuotteiden käytön. Suuri osa tästä viljellystä pinta-alasta tuottaa nykyään siis liha- ja maitokarjan ruoaksi menevää rehua. Viljellyn pinta-alan pienentyessä monien luonnonmukaisten eläinlajien säilymismahdollisuudet paranisivat. Lajien määrä voisi näin ollen jopa kasvaa, sillä juuri viljely on yksi suurimmista uhista lajien monimuotoisuudelle.

Ihmisten siirtyminen kasvissyöntiin saisi aikaan muitakin positiivisia vaikutuksia ympäristössä. Se vähentäisi niin ikään sekä vesistöjen rehevöitymistä että maaperän saastumista. Maito- ja lihakarjan rehun viljelyyn käytettävän maapinta-alan vähentyessä ei niiden hoitamiseen myöskään tarvittaisi maatalouskoneita enää samassa mittakaavassa kuin nykyään. Myös viljelyssä käytettävien torjunta-aineiden sekä lannoitteiden käytön määrä vähenisi, joten kyseiset aineet eivät enää saastuttaisi maaperää samassa määrin kuin tällä hetkellä.

Liha- ja maitokarja tuottavat suolistossaan metaania, joka on yksi kasvihuonekaasuista. Metaania karja sitten päästää ilmoille sekä röyhtäisyjen että pierujen muodossa. Metaani on erittäin haitallinen kasvihuonekaasu, sillä se lämmittää ilmakehää ja kiihdyttää näin ilmaston lämpenemistä. Yksi lehmä tuottaa 50-100 kiloa metaania päivässä. Maito- ja lihatuotteiden käytön väheneminen pienentäisi tarvittavan maito- ja lihakarjan määrää. Tällöin myös metaania tuottavien eläinten määrä vähenisi eikä metaania pääsisi niin paljon ilmakehään.